Login | Sign up
Hanabölen historiaa - Vantaa
 

Hanabölen historiaa - Vantaa

Hanabölen kylässä on ollut asutusta todennäköisesti jo 1300-1400 luvulta asti. Ensimmäinen asiakirjamaininta kylästä löytyy vuodelta 1511. Vuonna 1548 voudintileissä mainitaan viisi tilaa, Stors, Lillpetas, Storpetas, Heikas ja Peijas. Tilat sijaitsivat melko lähekkäin Keravanjoen länsirannalla, mutta niiden sijainti on myöhemmin muuttunut isojaon seurauksena.

Hanabölessä on ollut mylly jo 1500-luvulta asti. Vuoden 1586 myllyluettelossa mainitaan kaksi koskimyllyä. Kylässä ei ollut varsinaista mylläriä vaan viljelijät jauhoivat itse viljansa myllyssä. Myllyn paikka osoittautui harvinaisen hyväksi, sillä myllyä voitiin käyttää ympärivuotisesti suuren veden virtaaman vuoksi. Myllyn toiminta jatkui 1700-luvun loppupuolelle asti.

Hanabölen kylän alue kattoi ennen nykyisten Havukosken, Rekolan ja Päiväkummun alueet. Lännessä kylä rajoittui Rekolanojaan ja idässä Hanabölen järveen (Hanaböle träsk), nykyiseen Kuusijärveen. Maanviljelys keskittyi kylän eteläosaan, jossa vielä tänäkin päivänä on isot peltoalueet. Kylän pohjoisosa, nykyinen Rekola, oli metsäistä ja soista takamaata.

Hanabölen kylän keskusaluetta vuoden 1768 isojakokartassa. Isojako

1700-luvulla Hanabölen koskeen perustettiin saha, jonka ympärille kehittyi pieni teollisuusyhteisö. Tilajakojen seurauksena kylään syntyi uusia tiloja, Gustafsberg, Storgårds (myöh. Havukoski) ja Kaunisto.

1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä avattiin Suomen ensimmäinen rautatie, joka kulki Hanabölen kylän länsireunan läpi. 1886 Hanabölen pohjoisosaan avattiin Räckhalsin seisake (Rekola). Junat olivat pitkään ainoa yhteys kaupunkiin, sillä tiet olivat huonoja ja säännöllinen linja-autoliikenne alkoi vasta 1950-luvulla. Junarata mahdollisti hanaböleläisten töissäkäynnin kauempana Tikkurilassa ja Helsingissä. Junarata synnytti myös teollisuutta radan varrelle ja loi paineita asutuksen tihentämiseen.

1890 Hanabölen kylässä oli 280 asukasta, mm. 11 tilallista, kauppias, kyläseppä, kaksi suutaria ja räätäli.

1907 Peijaksen ja Havukosken tilojen maita alettiin myydä palstoiksi huviloita varten. Uudet huvilat keskittyivät seisakkeen lähistölle nykyiseen Rekolaan. Vuonna 1910 kylässä oli jo 327 asukasta. Kylä säilyi melko maaseutumaisena aina 1960-luvulle asti, mutta asukasmäärät kasvoivat räjähdysmäisesti 70-luvulla kun radan varteen alettiin rakentaa Havukosken betonilähiötä.

Kylän eteläosassa maalaismaisema on säilynyt aika hyvin, vaikka Hiekkaharjun golfkenttä onkin haukannut pelloista ison palan. Vanha kyläkumpu erottuu selkeästi Koivukylänväylän ja Hanabölentien risteyksen vieressä.

Myllykoski. Padon päälle oli rakennettu silta.

Hanabölen koski - Hanaböle fors

Keravanjoessa on Hanabölen historiallisella alueella koski, josta saatavaa vesivoimaa hyödynnettiin jo 1500-luvulla. Myllyluettelossa vuodelta 1586 on maininta kahdesta koskimyllystä.

1700-luvun puolivälissä kosken voimaa keksittiin käyttää muuhunkin kuin viljan jauhatukseen. Saha rakennettiin kosken itäpuolelle ja sen viereiselle mäelle rakennettiin asuntoja sahan työntekijöille. Paikka sai nimekseen Sahamäki. Sahaa varten koskelle rakennettiin pato, josta vesi kuljetettiin rännejä pitkin myllyyn ja sahaan. Padon päällä kulki myös silta. 1800-luvun alussa sahayhteisöön kuului suurimmillaan 50 henkeä.

Myllyn toiminnan loistoaikana voidaan pitää viime sotien aikaa 1940-luvulla, jolloin myllyssä jauhettiin yötä päivää. Sodan jälkeen myllyn ja sahan toiminta kuitenkin hiipui ja molempien toiminta lakkasi samalla vuosikymmenellä. Toiminnan loputtua myös sillan ja padon kunnossapito päättyi ja pato murtui 1956. Vanha myllyrakennus purettiin 1980 huonokuntoisena ja jäljelle jäi vain rauniot ja ruosteisia myllykoneiston osia.

Sahamäen historiaa on edelleen nähtävissä. Nykyinen kävelysilta on rakennettu vanhojen kivisten sillanpäätyjen päälle ja myllyn paikalle on rakennettu suojakatos, jossa koneiston osat ovat esillä. Sillan koillispuolella on nähtävissä betoninen jääeste. Sahamäellä, ihan kosken lähellä, näet pari punaista, edelleen käytössä olevaa asuinrakennusta. Ne ovat toimineet mitä todennäköisimmin sahayhteisön rakennuksina. Sillan luona länsipuolella on myös ollut myllärin torppa, joka paloi 1989. Sen muistona on enää vanha syreeni.



Myllykoski 2013.



Myllyn laitteistoa museoituna 2013.



Artikkeli kirjoitettu lauantaina 8.08.2015

 
mainos
Sponsorointi
Mainosta tässä